Kirjoittaja	Viesti
Snadistisadisti	Lähetetty: 29.7.2007, 10:36 Anonymous kirjoitti: ...sanoin hänelle että en halua olla enää missään väleissä hänen kanssa koska en pysty olemaan enää "pelkkiä kavereita". Rakastan häntä vaan vieläkin liian paljon. Mielestäni on kaikkein parasta unohtaa kaikki ne yhteiset ajat... Ymmärrän pointtisi tässä asiassa varsin hyvin. Minulta ei onnistuisi syvän suhteen muuttaminen "kaveruudeksi". Olisi aivan liian vaikeaa ja tekisi liian kipeää leikkiä kaveria, kun todellisuudessa kaipaa jotakin aivan muuta. Sitten ennemmin tai myöhemmin joutuisi näkemään, kun toinen mies tulee sille paikalle, missä itse haluaisi olla. Ei mielellään. Niin raukkamaista kuin se olisikin, ratkaisuni olisi katkaista kaikki yhteydenpito niin pitkäksi aikaa, ettei satu enää. En toisaalta halua unohtaa kaikkea yhteistä, sillä ei se ole tarpeen. Elämän hyvät ajat kannattaa muistaa, muttei itkeä niiden perään. Kauniita asioita on liian vähän, että ne pitäisi unohtaa niiden mentyä ohitse. Lippu korkealle, tiukka katse taivaanrantaan ja pää pystyssä eteenpäin. Snadistisadisti@luukku.com
Vieras	Lähetetty: 29.7.2007, 3:28 Tyttöystävästäni erosin muutama kuukausi sitten ja hän otti pian uuden ja erosi hänestä koska exäni rakasti vielä minua. Exäni myönsi minulle että rakastaa minua ja olen häntä yrittänyt vongata takaisin mutta en ymmärrä miksi se ei enää onnistuisi. Tai toisaalta ymmärränkin mutta hän haluaisi olla vielä kavereita mutta ajattelin omaa parastani ja sanoin hänelle että en halua olla enää missään väleissä hänen kanssa koska en pysty olemaan enää "pelkkiä kavereita". Rakastam häntä vaan vieläkin liian paljon . Mielestäni on kaikkein parasta unohtaa kaikki ne yhteiset ajat... P.S: koittakaa ny tosta ottaa jotai selvää
Hitaasti	Lähetetty: 27.7.2007, 20:00 abcd kirjoitti: Ei ole mitään yhteistä Juurihan mainitsit että yhteinen lapsi, talo ja lainat... Tuli heti mieleen kun oma eroni oli ajankohtainen (myös 8 vuoden jälkeen, liekö joku kriisiaika?), kun kummitätini tokaisi siihen, että mitä tekemistä rakkaudella on avioliiton kanssa?! Raakaa tekstiä... abcd kirjoitti: miten kertoa erohaluista ihmiselle, joka ei halua erota Sain sen vaikutelman, että olet nainen? Pakko asiasta on vain yrittää puhua, ei elämäntilanne muuten mitenkään muutu. Mutta älä ota eroa heti ensimmäisenä puheeksi, kerro pahasta olostasi, halustasi saada suhteeseenne muutosta ym, jos se saisi puolisosi tajuamaan mikä on tilanne. Toivottavasti saatte asiat selviksi aikuismaisesti, ettei lapsi joudu kärsimään. Lapsi kuitenkin syytön siinä tilanteessa ja siksi joutuu herkästi pelinappulaksi. Voimia sinulle!!
abcd	Lähetetty: 26.7.2007, 22:47 miten kertoa erohaluista ihmiselle, joka ei halua erota. Mutta mitä järkeä on parisuhteessa joka on kestänyt jo 8 vuotta ja viimeiset kaksi-neljä vuotta on ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. On yksi yhteinen lapsi, talo ja lainat, mutta kun ei suju niin ei suju... Ei ole mitään yhteistä, toinen ei luota eikä arvosta. Itseä ei enää ees kiinnosta jos vaikka oliskin sillä toinen...? jotenkin ihan umpikujassa, ja eroasian esiin ottaminen pelottaa, kun toinen voi olla hyvinkin hankala. Ei se ylle ole käynyt koskaan, mutta henkistä riesaa sitten senkin edestä.
Mehu	Lähetetty: 25.7.2007, 14:02 Pitkä ja monisyinen viestiketju! Alkaa isoo ukkoo ihan itkettää. Varsinkin kun lähipiirissä on vastaavia tapauksia eikä niihin voi mitenkään puuttua. Tähän ehkä voin, Jokuvain, älä vaivu epätoivoon, varmasti on rankkaa, ottaa aikaa kenellä enemmän kenellä vähemmän mutta puhu pahaa oloasi ulos! Jos ei muita vaihtoehtoja tule mieleen, laita vaikka minulle privaviestiä? En edes kuvittele olevani kaikkivoipa maailmanparantaja mutta et ole yksin! yhdeltä löytyy yksi juttu ja toiselta toinen, vaihdetaan ajatuksia, jossain kohtaa tilanteet vaan " loksahtaa kohdalle" ja taas on uusi seikkailu edessä!
jokuvain	Lähetetty: 9.6.2007, 23:42 Oli sen verran olen taas saannut selvitettyä että hänestä vain tuntuu siltä että on pakko saada olla yksin, ei tiedä miksi, eikä tiedä mitä haluaa. Pakko se on vain antaa tilaa, koska näkee kuinka vaikeeta se on hänelle, kuitenkin tiedosten että ei tarvi kuin soittaa jos tuntuu siltä. Mutta luulen että tämä nelivuotisen tarinan loppu oli tässä, nyt pitäisi sitten yrittää itse pärjätä. Eikä paljon lohduta se että vaikeaa tulee olemaan löytää uusi tyttö joskus, etenkin kun on tämmöinen liiankin kiltti ja ujo kaveri joka ei vietä aikaa missään baareissa yms. On tämä elämä välillä julmaa, eikö ?
BigBigGirl	Lähetetty: 8.6.2007, 13:38 Mä aikoinaan työstin eroani silleen et keskityin töihin. Kotona keskityin lapsen hoitoon. Jos mulle tuli jotain mukavia ajatuksia hänestä mieleen aloin välittömästi muisteleen hänestä kaikki ikävimmät muistot. Meil oli pitkään on-off-suhde ja jotenkin mies aina luikerteli takas mun elämään. Muutin muutaman kerran ja yritin silleen päästä siitä eroon. Jälkikäteen ajateltuna tosi kipeetä touhua. Mut rakkaus on kai sellasta. Vaihdoin kotiin lukot. Kotona keräsin kaikki asiat pois mitkä muistutti hänestä ja kippasin ne roskiin. Rikoin myös hänen tavaroita mitä olin antanut hänelle lahjaksi. Jos häneltä tuli jotain kirjettä tai korttia luin ne mut revin ne heti roskikseen. Me ei voitu puhua asioista, koska exän mielestä meillä ei ollut mitään ongelmia.
Tulisydän	Lähetetty: 7.6.2007, 12:01 sikailija-sid kirjoitti: Itkeskely suhteen perään tarkoittaa, että veivataan ja ryvetään siinä kurjuudessa minkä ero on aiheuttanut. Kun suhde on päättynyt, eikä mitään voida tehdä, siitä kannattaa sulkea kirja ja alkaa taapertamaan elämässä eteenpäin. Yksinkertaisesti ilmaistuna: Itsesääli.
jokuvain	Lähetetty: 7.6.2007, 9:44 Kyllä luulen että elämäni saan takaisin raiteille. Onhan tässä muutenkin aika kiirettä, luulen että kun hetki menee niin ymmärtää itsekin mitä oikein tapahtuu. Tosiaankin, mitä sitä on sitoamaan toista jos ei yksinkertaisesti enään vain halua. Olen ilmoittanut että jos tulee toisiin ajatuksiin niin tietää mistä saa minut kiinni. Mutta tämän homman olisi voinnut yrittää hoittaa hieman siistimmin, kyllähän se vähän maailmaa heiluttaa kun tämmöinen asia läppästään naaman eteen täysin odottamatta.
sikailija-sid	Lähetetty: 7.6.2007, 9:03 Itkeskely suhteen perään tarkoittaa, että veivataan ja ryvetään siinä kurjuudessa minkä ero on aiheuttanut. Kun suhde on päättynyt, eikä mitään voida tehdä, siitä kannattaa sulkea kirja ja alkaa taapertamaan elämässä eteenpäin. Sen välttämisessä ei ole mitään kovaa, vaan iän tuomaa selviytymiskykyä.
Tulisydän	Lähetetty: 7.6.2007, 8:19 sikailija-sid kirjoitti: Mielenkiintoinen ketju, toisaalta puistattavia ja toisaalta erinomaisia juttuja. Tämä on minun mielestä parhainta antia, mitä tällä saitilla on. sikailija-sid kirjoitti: Mulla oli tuollainen suhde ja likka koki tietystä syystä joskus samantyyppisiä huonommuuden tunteita. Ratkoin tilannetta antamalla "liekaa" ja tilaa käsitellä itse niitä juttujaan, ollen kuitenkin sopivalla etäisyydellä ja tehden selväksi välittäväni. Tuollainen tapa, ainakin minussa herättää syvää turvallisuuden tunnetta, jos olisin samanlaisessa tilanteessa. Tuollaista ihmistä olisin aikoinani tarvinnut. sikailija-sid kirjoitti: Ei parane kuitenkaan ripustautua, jos likka haluaa lähteä, niin sitten kannattaa erota selkä suorana. Mä kannatan tietynlaista fatalistisuutta näissä jutuissa: jos suhde on katketakseen niin sitten se katkeaa, en liikoja ala itkeskelemään sen perään. Juu, ei todellakaan. Silloin, kun antaa toisen ihan itse tehdä omat valintansa, vaikka kuinka rakastaisi toista, osoittaa todellista rakkautta. Todellinen, pyytetön rakkaus antaa vapauden. Jos taas laittaa hanttiin toisen lähtöä, se kertoo minulle LäheisRiippuvaisesta henkilöstä, joka elää toisten kautta ja toisia varten. Sid, ei-itkeskellä kuulostaa niin kovalta, että. Tiedän, mitä ajoit takaa, mutta tuo herättää minussa sellaisia väristyksiä, että mä mieluimmin juoksen pakoon, kuin kuuntelen jyrkkiä lauseita. Karvat nousevat pystyyn, huh!
jokuvain	Lähetetty: 6.6.2007, 23:51 Mutta sen voin lisätä että kun rakastat toista henkilöä täysin ehdoitta, annat hänelle kaiken mitä vain voit. Ja sitten hän ilmoittaa että haluaa olla yksin. Se kyllä kirpasee niin kovin, kun tätä ei vain osannut ennakoida. Moni pystyy varmasti ymmärtämään tunteen, nyt on kyllä niin masentunut olo ettei mitään rajaa ole.
jokuvain	Lähetetty: 6.6.2007, 22:59 Kiitos onhan tässä jotain hyviä juttuja tullut. Olen tosiaankin hieman sekasin vielä koska mitään tämmöistä en ole odottanut, eikä ole oikeastaan ollut mitään joka enteisi tämmöisestä tilanteesta. Tuntuu kyllä vähän tyhjältä kun matto vedetään alta näin ykskaks. Onhan tosiaankin neidillä ollut kaikkea stressaavaa, sai lakin juuri ja haki kouluun sisään. Pitäisi muuttaa koska asunto menee alta. Eli onhan tuossa jonkun näköistä stressin aihetta. Mutta hän tietää kuitenkin mistä saa tukea ja rahaa tarvittaessa, minulta. Mutta kaipa hän haluaa itse selvittää asiansa. Annan tilaa, hän saa miettiä asiat halki. Sain jo viestissä tämän mainitun asian selvitettyä että ei oikein tiedä mitä haluaa. Ei sitä vihaisena erottu vaan kyllä siinä oli itku päällä melkeimpä kummallakin. Itselläni siksi koska järkytys oli kova.. Katsotaan miten homma etenee tästä, ainoa mitä jää on järkytys että alle 12h sisään viime tapaamisesta muuttuu täysin ääni kellossa. Mutta sen tiedän että itse on ole mitään pahempia vääryyksiä tehnyt. Onneksi pystyin puhumaan yhden tutun likan kanssa niin hän sai vähän rauhoteltua mieltäni..
sikailija-sid	Lähetetty: 6.6.2007, 21:17 Mielenkiintoinen ketju, toisaalta puistattavia ja toisaalta erinomaisia juttuja. jokuvain kirjoitti: ...Raivosi että hän ei jaksa olla kanssani enään ja kuulemma minulla pitäisi olla paljon parempi tyttö kuin hän... Mulla oli tuollainen suhde ja likka koki tietystä syystä joskus samantyyppisiä huonommuuden tunteita. Ratkoin tilannetta antamalla "liekaa" ja tilaa käsitellä itse niitä juttujaan, ollen kuitenkin sopivalla etäisyydellä ja tehden selväksi välittäväni. Ei parane kuitenkaan ripustautua, jos likka haluaa lähteä, niin sitten kannattaa erota selkä suorana. Mä kannatan tietynlaista fatalistisuutta näissä jutuissa: jos suhde on katketakseen niin sitten se katkeaa, en liikoja ala itkeskelemään sen perään. Se sattuu vuoden tai kaks, jotkut unohtaa parissa viikossa, mutta aika joka tapauksessa parantaa.
BigBigGirl	Lähetetty: 6.6.2007, 20:30 jokuvain kirjoitti: Olisiko jotain vinkkejä Mä kerron omista ajatuksistani mitä sun pikku kirjoitus nostatti mieleen. Tytölläsi tuntuisi olevan joku kriisi - mistä se sit on alkanut niin hän ei ehkä itsekään sitä vielä tiedosta. Asiat tuppaa tajuamaan vasta jälkeen päin. Tuo lausahdus et tarvisit paremman tytön kuin mitä hän on kuulostaa siltä, et tyttösi ei ole pystynyt puhumaan omasta nurjasta puolestaan sulle ihan avoimesti ja pitää itseään jotenkin huonona. Itse ei aina sitä myöskään tajua et meis kaikis on "huono puoli" eikä se tee kuitenkaan meistä kestään sinällään huonoa ihmistä. Ja jos on huonommuuden tunne sisällä ja pelkää esim. sitä et toinen jättää jos tietäisi millanen mä olen oikeesti voi aiheuttaa reaktion et jättää toisen mielummin kuin et eläis sen pelon kans et toinen voi jättää. Hylätyksi tulemisen pelko on melko syvällinenkin tila mikä meitä joitakin ihmisii riivaa - voi johtuu jopa varhaisten kiintymyssuhteisiin liittyvästä tiedostamattomasta epäluottamuksesta. (Mul itsel on tollanen enkä esim. kykene läheisiin ihmissuhteisiin - mä nyt olen kyl aika ääriesimerkki. Useimmat pystyy, mut ajoittain tulee vaan ne pelot ja kummalliset reaktiot) Pyri puhumaan hänen kanssa /kannusta häntä avautumaan ymmärtävään sävyyn

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06