| Kirjoittaja |
Viesti |
|
|
 Lähetetty: 29.9.2006, 15:33
|
Boston 
Taisin olla pahassa jurrissa eka kerralla, kun muisti pätkii pahasti.
Muistan vain pätkiä siitä, kun me tanssattiin, niin joku öykkäri töni mua ja mä karjasin sille: "mee sääki vähä syrjemmälle siittä, eksää näje, et mul on jo miäs?"
Niin ja sitten sä yritit kutitella mua saatolla. Räkätin kun pahainen pimu, sun jutuilles. Sit katkes muisti....
Juu, no, seuraavasta lauantaista en sitten sa sanaakaan  |
|
 |
|
|
Lähetetty: 29.9.2006, 13:37
|
Se oli mun fantasiamatka kyseiseen paikkaan, oonhan mä ollu siellä useinkin. Minä olin tarinan poika ja sinä tyttö. Seuraavana lauantaina mun nuhasta ei ollu tietoakaan ja tanssien jälkeen vietimme kuuman kesäisen yön aitan hämärässä ja katselimme aamun sarastaessa raukeina kuinka hirvet lemmiskeli pellon laidassa  |
|
|
|
|
Lähetetty: 29.9.2006, 13:08
|
Bostonkakku
Multa vihelsi ohi....
ooksää siäkin ollu H.V:ssa? Oliks nätti likka, oooh, vai puhuikssää jostain muusta sällistä?
Give me a sorry, but I don t understand  |
|
|
|
|
Lähetetty: 29.9.2006, 12:01
|
Sattuipa kerran kesällä eräässä sydän hämäläisessä kylässä, Huhdin vilpola nimisellä tanssipaikalla, että poika illan päätteeksi pääsi saatolle. Saattomatka kulki metsän poikki tytön aitalle. Siinä matkalla polku kulki pellon reunaa ja kas, siellä uros hirvi paritteli naaraan kanssa. Poika selitti tytölle että uros haistaa naaraasta milloin se on kiimassa ja haluaa paritella. Siinä sitten saavuttiin tytön aitalle ja tyttö jo raotti aitan ovea, jolloin poika kysyi että ”Koskas sitä taas tavattais” siihen tyttö vastas topakasti että ” sitten kun sun nuhas on parantunu” ja läimäytti aitan oven kiinni.     |
|
|