Kirjoittaja	Viesti
Mehu	Lähetetty: 25.7.2007, 12:32 Joo... Hienoa, että tällainenkin edestäni löytyi. Hienoa että on rohkeita, ennakkoluulottomia ja sosiaalisia ihmisiä! Jälkiviisaasti avautuu osa siitä paljosta minkä omalta osaltani olen toiminut väärin. Mennyttä en voi muuttaa, tehtyä en saa tekemättömäksi. Jaksamista kaikille jotka painii samojen ongelmien kanssa, meitä ei taida olla ihan vähän?
Vieras	Lähetetty: 7.5.2007, 13:25 Anonymous kirjoitti: Harmittaa vaan ne uhraukset joita on tehnyt ikäänkuin turhaan vaaliakseen suhdetta jota ei sitten edes ollut. Kun toinen sanoo, että "ajattelin järjellä enkä kuunnellyt sydäntä, koska aikaisemmin kun on kuunnellut sydäntä eikä ajatellut järjellä, kaikki on mennyt pieleen. Olisi kuitenkin pitänyt nytkin kuunnella sydäntä..." on aika selvää tekstiä. taput67@hotmail.com Täytyypi heittää tähän nyt oma kommentti. Parisuhteiden loppuminen tai niissä tuskailu on aina ikävää. Itsekin tuskailen omassani, kun emme tiedä, onko meillä vakavaa parisuhdetta vai ei, vai pelkkä seksisuhde. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minä olen mies ja haluaisin tästä jutusta muutakin kuin huolettoman seksisuhteen, etenkin, kun kaikki sängyssä toimii niin hyvin. Mutta, mitä minun piti varsinaisesti sanoa, oli vain heittää tähän aforismi, tiedän, ettei se varsinaisesti tuskassa auta, mutta totuuden siemen siihen kuitenkin on kätketty. Eli: "Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi vaan iloitse siitä että se on ollut. "J. W. von Goethe
Tulisydän	Lähetetty: 7.5.2007, 12:34 easy kirjoitti: Sikako? Ah tätä existentiaalista tuscaa Micäpä meiät tästä vabauttas! Cuolema cai! heehee. Voi easy Mikä sika? Et sinä. Mutta minä vabauttaa sinut tuscasta, genau, nicht?
.-iisi-.	Lähetetty: 7.5.2007, 11:24 <poistettu kilometriqute -ass> Ah tätä existentiaalista tuscaa Micäpä meiät tästä vabauttas! Cuolema cai! heehee.
Tulisydän	Lähetetty: 6.5.2007, 15:21 easy kirjoitti: Enpäs tiedä.. olen ollut jankutustilanteissa ihan tarpeeksi.. Osaan itse olla pilkunniistäjä-kontrollihirviö Oikeestaan siis vastakkainen jankutusprospekti ku teidän esimerkeissänne Mutta kyllä minua ainakin onnistuneestikin muutettiin. Sellasia pieniä asioita monet.. Kukapa ei olisi ollut. Ai? Sua muutettiin. Jopas! Muuttuminen lähtee aina omasta itsestä, ei toisesta. Joskus, kauan aikaa sitten, yritin olla toisille mieliksi. Arvaa oliko mulla kamala olo? En voi sanoin kuvata, mitä sisälläni tunsin. easy kirjoitti: Mistäs mä itse olen sanonutkaan toiselle.. esim. tiskirättiä ei jätetä myttyyn, altaaseen ja märäksi ..en ymmärrä, miksi suihkussa roiskitaan vettä ns. "alueen" ulkopuolelle, ylenmääräisesti ..KAIKKI astiat tulee liottaa tai jättää likoon Tarkennus, easy, siis sinä sanoit, niinkö? Naiselle? easy kirjoitti: Kumppanilla ihan toiset arvot lapsuudesta asti - ei saa ostaa käytettyjä vaatteita tai huonekaluja, pitäisi ostaa uutta.. ja yleisesti paljon suruttomammin heitetään saippuanjämät, ruoan- tai juomanrippeet jne. käyttötavara menemään helpommin. *Helvetin* hankala olla jäkättämättä Onko tämä hänen ehdoton ukaasi? Miksi sanella kokoajan toiselle, miten toisen pitää olla? easy kirjoitti: luulen jälkiviisaasti - tai ehkä olen vain vihdoin tajunnut sen -, että metodini on väärä. Jälkiviisaus on jälkiviisautta. Mutta jos et ole sellainen kuin nyt olet, kuka sitten olet? Tuskin olet väärässä. Sinä olet sinä. easy kirjoitti: Nyt mä siis päätän jämäkämmin Siis miehet: MP eli Munaa Peliin, tarvittaessa. Mut kun mä oon kaksonen, joskus tuntuu että ne eri osat olis faktisesti olemassa ja pirun ristiriitaisia keskenään. C est la Vie.. Juu, tee se! Kaksosella on aina kaksi eri puolta ja siksi hän on välillä ihmeissään, mikä onkaan se oikea puoli itsestä? Ollako vai eikö olla?
.-iisi-.	Lähetetty: 6.5.2007, 13:52 Anonymous kirjoitti: Kun toinen sanoo, että "ajattelin järjellä enkä kuunnellyt sydäntä, koska aikaisemmin kun on kuunnellut sydäntä eikä ajatellut järjellä, kaikki on mennyt pieleen. Olisi kuitenkin pitänyt nytkin kuunnella sydäntä..." on aika selvää tekstiä. Omana ajatuksena voin heittää, että mun mielestä kumpaakin tarvitaan. Nimim. sydän voi kuolla ilman aivoja
.-iisi-.	Lähetetty: 6.5.2007, 13:47 Ruuben kirjoitti: ..Niin minustakin, mutta kun otan asian esille, niin vastaus kuuluu "Onko seksi noin tärkeää?" Tottakai se minusta on, ja sen myötä jaksaisi muutenkin olla iloisempi ja huomaavaisempi, eikä tarvisi kiristellä. Vaikea asia, ja puhuminen ei tästä asiasta niinkään enää onnistu! Kuullostaa siltä, että niin moni muu asia on vinksin vonksin, joten seksi ei sitten enää ole haluttavaa. En tiedä. Ainahan hän voi kokea haluttomuutta omista syistään, joita voi olla useitakin erilaisia. Mulle kerran viikossa on ehdoton minimi, ellei nyt olla koko ajan toisten nurkissa niin ettei voi nussia herättämättä huomiota.. muuten kyllä .. jos mielestäsi olet syytön hänen haluttomuuteensa, voit tietysti aina sanoa, että sulle seksi on välttämätön perustarve jota ei halua harrastaa useammin oman kätensä kanssa kuin oikeasti sori tässä trivialisoin vakavaa asiaa. Mutta mä olen aina sanonut naisille, että mä en hyväksy suhdetta ilman tota vähintään viikottaista seksiä. Jos sen kerran alunperin sanoo, niin on ainakin selvä.
.-iisi-.	Lähetetty: 6.5.2007, 13:32 assa kirjoitti: True. Minä olen myös sen kaltainen pallontallaaja että jankuttamalla ei tähän päähän mene mikään läpi, päinvastoin - vitutuskäyrä kasvaa ja sitämyötä vastentahto kyseistä ajatusta kohtaan entisestään. Ei tuolla sovinismin kanssa mitään tekemistä ole, vain puhtaasti miehen(kin) mielipiteiden kunnioittamista. TuliSydän kirjoitti: assa, naiset eivät ymmärrä, että miehiä ei muuteta. Heillä ei ole käsitystä siitä, ettei se mitään auta vaikka kuinka huutaisi omaa tahtoaan läpi. Kaikki tapaamani miehet ovat sanoneet, että he inhoavat suuresti naisia, jotka jäkättävät ja jankuttavat. Että naiset ovat yleisesti tällä mentaliteetilla minä-ensin-ja-mun-tarpeet.-mitäs-miehestä Tai: rakastatko-sä-mua-mä-vaadin-tietää Kehittyneessä parisuhteessa tällaista jankutusta ja jäkätystä ei ole. Vaan nainen arvostaa miestään tasavertaisena kumppanina. Eikä yritä tehdä miehestä tohvelisankaria. Mulle sanoi kerran eräs nainen näin: "Katso miten poikaystäväsi kohtelee äitiään, niin hän myös tulee sinua kohtelemaan" Enpäs tiedä.. olen ollut jankutustilanteissa ihan tarpeeksi.. Osaan itse olla pilkunniistäjä-kontrollihirviö Oikeestaan siis vastakkainen jankutusprospekti ku teidän esimerkeissänne Mutta kyllä minua ainakin onnistuneestikin muutettiin. Sellasia pieniä asioita monet.. Mistäs mä itse olen sanonutkaan toiselle.. esim. tiskirättiä ei jätetä myttyyn, altaaseen ja märäksi ..en ymmärrä, miksi suihkussa roiskitaan vettä ns. "alueen" ulkopuolelle, ylenmääräisesti ..KAIKKI astiat tulee liottaa tai jättää likoon Kaikki omalta mutsilta tai perheeltä ja kasvatuksesta omaksuttuja ja/tai arkkityypillisiä luterilaisia "hyveitä" lähinnä. Kumppanilla ihan toiset arvot lapsuudesta asti - ei saa ostaa käytettyjä vaatteita tai huonekaluja, pitäisi ostaa uutta.. ja yleisesti paljon suruttomammin heitetään saippuanjämät, ruoan- tai juomanrippeet jne. käyttötavara menemään helpommin. *Helvetin* hankala olla jäkättämättä Mutta ajan myötä tietysti vaihtelevissa määrin sitä tajuaa joitain helpottavia juttuja.. yleisesti ottaen luulen jälkiviisaasti - tai ehkä olen vain vihdoin tajunnut sen -, että metodini on väärä. Siis - kulttuurista ja ihmistyypistä riippuen tässä kyseisessä tapauksessa mun olis pitäny *lopettaa jäkätys* ja *käyttää hunajaa* eli siis imarrella ensin ja sitä kautta tavallaan jo ensin palkita tulevasta paremmasta käytöksestä. Siis täähän on elementary, my dear Watson! Mutta kun kaksi (kovapäisempiä SAA hakea LoL) ihmistä kinastelee keskenään, siinä järki sitten haihtuupi. Mun mielestä mä tavallaan muutuin enemmän toisen "hyödyksi" ja se oli epäoikeudenmukaisen tuntuista, ja toi tunne ruokkii hyökyvää raivotilaa, joka ei taas edistä hunajapolitiikkaa yhtään Sinänsä useimmiten tuollaisen pikkuasiasta vetäistyn, megalomaaniseksikin paisuvan riidan jälkeen voipi tuumiskella kasvavaa mustaa pilveä päänsä päällä, ja miettiä sitten, miten euromääräisesti halvalla ja emotionaalisesti fiksusti tästäkin olisi selvitty suostuttelu-palkitsemistaktiikalla Ja vielä kun LehmiPoek tossa aikaisemmin .. vai oliko se Härde itte, puhui siitä miehen päättäväisyydestä - mulla ennen tota pitkää ja leveetä suhdetta oli eri mentaliteetti. Aika hämäläishidas tai sellanen.. muijan kulttuurissa suurin osa miehistä on machoja. Tosin melkein kaikkialla muualla maailmassa päätetään nopeammin kuin Suomessa Nyt mä siis päätän jämäkämmin Siis miehet: MP eli Munaa Peliin, tarvittaessa. Mut kun mä oon kaksonen, joskus tuntuu että ne eri osat olis faktisesti olemassa ja pirun ristiriitaisia keskenään. C est la Vie..
Ruuben	Lähetetty: 6.5.2007, 12:12 Minäkin avaudun nyt sitten ehti ekaan viestiin, eli tilanne on sama lähes, kuin aloittajalla, tai oikeastaan ei sinne päinkään. Me olemme naimisissa, meillä on yhteinen lapsi, olemme alkaneet seurustella jo 16-vuotiaina, mutta nyt on sitten ilmeisesti kaikki jo tehty ja koettu? Jos seksistä puhutaan, niin se on hienoa ja upeaa, myös vaimosta, silloin kun sitä harrastetaan, mutta nuo harrastuskerrat ovat tänä vuonna olleet yhdellä kädellä laskettavissa. Kun asiasta puhuu, niin "ei vaan tee mieli". Aikoinaan harrastimme hyvin aktiivisesti seksiä ja tyylejä ja erilaisia juttuja on tehty ja kokeiltu. Yleensä asia menee niin, että minä annan suuseksiä hänelle orgasmiin asti, joka on kuulemma ainoa asia josta hän pitää, eli suuseksi, ei se nyt pelkästään kuitenkaan minullekaan riitä, ainakaan jos sitä saa kerran kuussa! Riitoja suhteessa on hyvinkin paljon ja turhista asioista ja minkäänlaista sovintoa niihin ei yleensä tehdä, asiat vaan ovat ja tietenkin painavat siellä takana! Nyt sitten on tottakai sellainen olo, että en ikinä voisi olla kenenkään muun kanssa, vaikka onkin näin järjettömän vaikeaa, kun on toiseen kasvanut kiinni ja seksi, vaikka sitä on hyvin vähän, on hienoa ja erittäin mukavaa (yleensä) Tilanne vaan on niin huono. Onko eroaminen ainoa ratkaisu, että saa olla onnellinen? Vai voiko joku pelastaa suhteen? Tämän kirjoituksen inspiroi tuolla ylhäällä oleva teksti: "...normaaliin miehen ja naisen väliseen hyvään parisuhteeseen kuuluu rakkautta, lämpöä ja intiimiä kanssakäymistä eli seksiä. Jos parisuhteesta puuttuu seksi, mikä parishude se on ? Mielestäni ei mikään. Jokin omituinen sisar/veli osakeyhtiö, jolla voi olla joku tavoite tai päämärä, mutta parisuhde se ei ole..." Niin minustakin, mutta kun otan asian esille, niin vastaus kuuluu "Onko seksi noin tärkeää?" Tottakai se minusta on, ja sen myötä jaksaisi muutenkin olla iloisempi ja huomaavaisempi, eikä tarvisi kiristellä. Vaikea asia, ja puhuminen ei tästä asiasta niinkään enää onnistu!
BigBigGirl	Lähetetty: 11.4.2007, 17:33 Ekas viestis oli jos oikein ymmärsin sellanen tilanne, ettei nainen tiennyt rakastaatko vai ei. Sit Härski sanoi jossain vaihees, et hänel on kokemuksia et naisen on vaikea ollut päättää rakastaako vai ei. Mä pystyn samaistuun aloittajan naisen tilanteeseen: mä en tiedä rakastanko vai en. Onko se rakkaus päätös tai asenne ? Vai tunne? Mä tunnen kyl tykkäämisen tunteita ja ihastumistakin joskus. Joskus olen ollut omasta mielestäni "rakastunut", muttei se välttämättä ollut seksuaalista rakkautta. Sit olen himoinnut jotain miestä seksuaalisesta, mutten ole häntä rakastanut joskus jopa en ole pitänyt hänestä ollenkaan. Rakastuminen tapahtumana on varmaan tunne. Mutta onko rakastaminen siis päätös tai asenne?
Snadistisadisti	Lähetetty: 11.4.2007, 13:41 Xena on tässä asian ytimessä. Turha on katua, ota mieluummin asia sen kannalta, että se oli ja meni. Opit varmasti paljon elämisestä ja olemisesta, ihmissuhteista, sekä siitä mitä elämältäsi tai suhteiltasi haluat jatkossa. Elämänkoulu kestää koko elämän, ota irti se oppi mitä saat, äläkä suotta kadu päätöksiäsi. Jos alkaa murehtimaan menneitä, eikä katso tulevaan, onnistuu vain sössimään tulevankin elämänsä. Tiukka katse taivaanrantaan ja eteenpäin! Snadistisadisti@luukku.com
XENA	Lähetetty: 11.4.2007, 12:40 Anonymous kirjoitti: ... Harmittaa vaan ne uhraukset joita on tehnyt ikäänkuin turhaan valaistuksen suhdetta jota ei sitten edes ollut. ... taput67@hotmail.com .. ..älä katu ikinä sitä hyvää mitä o:t tehnyt toiselle!.....kyllä hän joskus ymmärtää.....mistä jäi ilman
Vieras	Lähetetty: 11.4.2007, 11:32 Tervehdys kaikille! Ja kiitos kommenteista. Palatakseni tuohon ihan ensimmäiseen viestiin jolla tämän ketjun aloitin -> saadaan ympyrä sulkeutumaan. Eroamme nyt (sovinnossa) ja mamman muuttopäivä on viikonloppuna. Suhteeseen mahtui hyviä hetkiä paljon mutta seksiä niin vähän... Kuulin ohimennen radiosta parisuhdeterapeutin haastattelun, joskin jo jokin aikaa sitten. Lainaan hänen kommenttiaan joka vahvisti oman ratkaisuni. Se meni suunnilleen näin: "...normaaliin miehen ja naisen väliseen hyvään parisuhteeseen kuuluu rakkautta, lämpöä ja intiimiä kanssakäymistä eli seksiä. Jos parisuhteesta puuttuu seksi, mikä parishude se on ? Mielestäni ei mikään. Jokin omituinen sisar/veli osakeyhtiö, jolla voi olla joku tavoite tai päämärä, mutta parisuhde se ei ole..." Meidän osakeyhtiö kärsi konkurssin, mutta toivon löytäväni vielä sen "oikean" jonka kanssa kaikki "toimii". Harmittaa vaan ne uhraukset joita on tehnyt ikäänkuin turhaan vaaliakseen suhdetta jota ei sitten edes ollut. Kun toinen sanoo, että "ajattelin järjellä enkä kuunnellyt sydäntä, koska aikaisemmin kun on kuunnellut sydäntä eikä ajatellut järjellä, kaikki on mennyt pieleen. Olisi kuitenkin pitänyt nytkin kuunnella sydäntä..." on aika selvää tekstiä. taput67@hotmail.com
Tulisydän	Lähetetty: 13.1.2007, 23:00 assa kirjoitti: Tulisydän kirjoitti: Tai: rakastatko-sä-mua-mä-vaadin-tietää Voin sieluni silmin kuvitella tuohon karjaisevani, "Jos se sulle niin v**** tärkeää on, niin EN RAKASTA!!" Juu, juu, ei sun tarvitse, en minäkään sinua, että tasoissa ollaan
cowboi45	Lähetetty: 13.1.2007, 22:55 Eliksiiri kirjoitti: Meillä nämä menee tyyliin näin: E: Voi kulta, sä sitten rakastat mua. A: Niin säkin mua. E+A: meillä meni exän kanssa näin...... ex.mä rakastan sua...... kaupoi. niin säkin rakastat mua .......5 sekuntia myöhemmin...... .....jotta jotennin noin mäni...

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06