| Tulisydän |
 Lähetetty: 20.1.2007, 9:21 |
|
| Boston
Juu, harvapa sitä vanhempien mieleisen vävyn/miniän ottaa. Puolison ottaa itselleen, ei vanhemmilleen. Mä nain kastia-alemman kuin itse olen, jos tuota ilmausta voidaan käyttää. Jos mä olisin toiminut vanhempien toiveiden mukaan puolison hankinnassa, puolison olis pitänyt olla rikas, mahtava, korkeasti koulutettu, maata, metsää ja luksuslinna ja päälle päätteksi sellainen, joka pitää alkoholista. Siis materiaa, materiaa, mitäpä muuta. Jokaisen vanhemman pitäisi oivaltaa, ettei siirrä jälkikasvuunsa omaa elämätöntä elämäänsä tai toiveitaan, mitä nuorempana ei itse tullut toteutettua. Minä elän omaa elämääni, lapseni omaansa. Hän saa toteuttaa itseään juuri siten, kuin haluaa. Minä en vaadi häneltä mitään, vain sen vuoksi, että hän olisi hyväksytty. Lapseni suri sellaista asiaa, kun hänestä ei välitetä. Minä sanoin: "sä et olis syntynytkään, jos sua ei olisi haluttu". Myös rakkaudesta lapseen, hänelle on asetettu rajat, sillä vain välinptämätön vanhempi, ei lapsilleen aseta rajoja. Itkun ja hammasten kiristysten saattelemana, jos muuten asiat eivät mene jakeluun. Minä olen meillä jämäkämpi - ehdottomampi, ehkä joskus liikaakin. Mitä omiin vanhempiini tulee, olivat he millaisia tahansa he ovat äitini ja isäni ja minä kunnioitan heitä, heidän halveksunnasta huolimatta. Sillä minä tiedän, niin monta asiaa, mitä muut eivät edes ymmärrä. |
|
| Boston |
| Lähetetty: 20.1.2007, 9:03 |
|
Vanhoille ihmisille tulee usein ikääntyessä monenlaisia pelkoja ja ennakkoluuloja. En tiedä minkä ikäisiä vanhempasi ovat mutta ei se ole mitään ihmeellistä että miniää tai vävypoikaa arvostellaan mennen tullen. Omaa lapsikin on joskus kovan arvostelun kohteena. Kyllä se on tuttua mullekkin. Sitä vaan toivoo ettei itestä tulis samanlaista. Mutta vanhuus ei tule yksin, ihminen muuttuu jatkuvasti, fyysisesti ja varsinkin henkisesti. Toivotaan ettei meidän tarvitse purkaa omien täyttymättömien haaveidemme turhautuneisuutta omille lapsillemme. Sulla on vain yksi isä ja yksi äiti pidä niistä huolta loppuun asti, niin oma lapseskin toimii samalla tavalla  |
|
| Tulisydän |
| Lähetetty: 19.1.2007, 20:22 |
|
| Lisään vielä: Minä rakastan lastani yli kaiken. Siksi en osaa halveksua lastani.
Tuo ivailu ja piikettely kertoo, sekä kateudesta että omasta huonovointisuudesta. Äitini on muuttunut ymmärtäväisemmäksi kuin mitä oli ennen, raskaan elämäntaipaleen ja vastusten myötä. Mutta isäni ei, jota suuresti ihailin lapsena. En enää ihaile. Mulla itsellä oli tuo piikittelytapa meidän suhteen alussa. Mutta olen ajat sitten päässyt tuosta tavasta eroon, kun kukaan täällä minun kotonani ei harrasteta sellaista. |
|
| Tulisydän |
| Lähetetty: 19.1.2007, 10:36 |
|
| Vapaaseksi
Mä olen päättänyt, ettei musta tule samanlaista, aivan tietoisesti, kyllä. Tiedän, mikä minussa on isäntapaa, mikä äidin. Omat sisarukseni vihastuvat, jos heille sanoo: "käyttäydyt kuin isäsi/äitisi!" Minä en, minä otan kaiken kiitollisuudella vastaan, jotta voin muuttua Kuitenkin on myös niin, että tietyt tavat säilyvät läpi elämän, jonka on vanhemmiltaan imenyt . Siitä ei pääse mihinkään. |
|
| freesex |
| Lähetetty: 19.1.2007, 10:28 |
|||
En halua kääntää veistä haavassa, mut joku on sanonut tyttärille, että katso äitiäsi minkälainen sinusta tulee vanhemmiten  |
|||
| Tulisydän |
| Lähetetty: 18.1.2007, 21:52 |
|
Hoh, hoijaa sentään, kuulkaas forumilaiset 
Jälleen kerran tuli se todistettua, miten arvokkaana vanhempani minua pitävät, oi joi, sitä halveksuntaa ja piikittelyä. Mä en oikein väliin tiedä, miten mun pitäisi noihin suhtautua, he kun ovat vaikeita . Onneksi osaan pitää suuni kiinni, enkä kerro miehelle mitään mitä halveksuntaa tänään kuulin, kun kävin heitä katsomassa. Hän loukkaantuisi verisesti. Kuinka me ollaan rikkaita-kun-ajellaan-bemarilla ja rahaa-on-säästössä, yms . Ja kun me tehdään mitään yms . Miestä tuo kaikki loukkaisi, jos tietäisi, mutta mä en voi uskoa, että mun vanhemmat edelleen, pitävät mua mitättömyytenä 
No tulipahan jotain ulos....Että tällaista taas täällä, minkäs tunnevammasille mitään voi... |
|