| Eliksiiri |
 Lähetetty: 1.2.2007, 13:03 |
|
Hankkiudu raskaaksi? Ja ihan saleen alkaa pimpero kostumaan ja halut heittää häränpyörää... 
Anna aikaa itsellesi, ole asian kanssa sinut. Elämässä on vaiheita, jotka on tarkoitettu vain itseään varten, ehkä sinun olisi nyt siis hyväkin pysähtyä kuuntelemaan kroppaasi ja halujasi. Ei seksi saisi olla niin iso osa elämää, että sen vuoksi järkensä menettää. Seksi kuulostaa sinun suussasi miltei pakkomielteeltä, ei nautinnolta ja antaumuksella vietetyistä hetkistä. Korvaatko seksillä jotain puuttuvaa osaa elämässä, haetko sen avulla itsellesi seuraa, hyväksyntää, kainaloa, kauniita hetkiä? Minkä vuoksi seksi on sinulle niin suurta? Oletko alottanut seksin kovin nuorena, ehkä kaipaat siksi tässä kohtaa jarrua ja oman seksuaalisuuden kuuntelua? Olet ilmeisesti sinkku? Voisiko kyseessä olla tarve sitoutua ja löytää oma paikka elämässä? Ehkä olet "kyllästynyt" ikuiseen hurvitteluun ja mieli kaipaa rauhaa ja rakkautta; sitä omaa syliä, jossa halu kasvaa hetki hetkeltä enemmän. Ei mieltä voi pakottaa, siksi sinun on kuunneltava nyt sisintäsi! Ehkä psykologille ei ole tarve puhua sinun epäseksuaalisuudesta, vaan tarkoituksena on avata niitä muita vyyhtejä, jotka siihen mahdollisesta johtavat. Ja nämä kallonkutistajathan eivät anna sinulle vastausta ongelmaasi, he vain auttavat sinua itseäsi löytämään vastauksen kysymykseesi. Hyväksy se tosi asia, että toisinaan se halu lähtee ihan vain halaamalla.  |
|
| BigBigGirl |
| Lähetetty: 31.1.2007, 23:19 |
|||
Mullakin on välillä vähän samankaltaisia aikoja elämässä aika ajoin. Välillä haluan olla selibaatis ja välillä se tulee tolleen spontaanista niinkuin sä kerroit. Parasta se kai olis et naiskentelis säännöllisesti ja sopivasti. Joksus tulee touhuttuu liikaa ja sit tulee vähän sellanen krapula et haluaa vaan olla ilman? Mut sä sen sanoit, tuosta lainauksesta se varmaan johtuu ku ei tee mieli. Kuitenkin iän myötä noi tuntemukset ainakin mun kokemuksen mukaan loivenee. Ehkä sä tarviit elämääs nyt jonkun oikeesti kiinnostavan henkilön ja siit se taas lähtee rullaan  |
|||
| Mie vaan taas |
| Lähetetty: 31.1.2007, 22:54 |
|
| Lyhykäisyydessään: Oon aina ollu seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja avoin, en välttämättä kamalan nirsokaan (toki en mihinkään oo lähteny, mikä ois ällöttäny valmiiks) ja nyt sitten olen täysin selibaatissa, ties monennetta kuukautta. Haluan ja kärsinkin siitä, ettei mitään vipinää ole, mutta en vaan kykene. Kun on lähestytty, olen torjuva, ihan tuntemattoman kohdalla äärettömän tyly.
Kriisinaikoja on elelty, mutta sen ei kyllä oman järenjuoksun mukaan pitäisi enään vaikuttaa: en kaipaa ketään tiettyä ja en aijo ihan äkkiä parisuhdekuviota alkaa rakentamaan. Tarjolla olisi kaikenlaista ja paljon, mutta jokin junnaa. Voiko tää olla lopullista? (eihän  )
Lisäksi koen olevani epäseksikäs ja äärettömän vastenmielinen. Vaikka todellisuudessa tajuan itsekkin, että sitä en ole. Olen siis päälle parikymppinen nainen. Ja joskus jopa tosissani miettiny lähteväni kokeilemaan, jahka ois mihinkään aikuisviihteen saralla. Ajatus, että pitäisi jollekkin vieraalle, esim. psykologille, alkaa puhua tästä ongelmasta kasvotusten...eeeiih.. |
|