Kirjoittaja	Viesti
Snadistisadisti	Lähetetty: 9.3.2007, 11:45 Otan osaa tilanteesi vuoksi. Taas kerran voi todeta, etteivät onnen lahjat mene tasan. Voit olla äärimmäisen ylpeä siitä, että olet jäänyt vaimosi rinnalle kaikesta huolimatta. Harva mies loppujen lopuksi siihen kykenee. Tuon kaltainen epäitsekkyys on erittän poikkeuksellista. Kysyin vaimosi sairauden syytä, koska se oli nähdäkseni olennainen osa ongelmaa. Se tosin taisi tulla selville jo ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun. Sanoisin, että ulkopuolinen suhde on erittäin varteenotettava vaihtoehto kuvailemassasi tilanteessa. Seksin tarve on kuitenkin vahva, inhimillinen ominaisuus, jonka kieltäminen/tukahduttaminen on henkisesti äärettömän koettelevaa. Tärkein ratkaisusi aiheeseen liittyen on se, kuinka asian hoidat. Se on oma päätöksesi, jonka kanssa on eläminen. Helpointa varmastikin olisi hoitaa asia salassa selän takana. Minä en siihen pystyisi, koska silloin minun ja puolisoni väliin jäisi valhe. Huolimatta siitä, että se olisi vaikeata selittää puolisolleni, kävisin sen hänen kanssaan läpi. Ymmärtääkseni olet huolehtinut hänen tarpeistaan ja ymmärtänyt häntä jo pari vuosikymmentä. Nyt sinun on aika saada huolehtia tarpeistasi ja oikeus saada ymmärrystä tilanteeseesi. Jos se aiheuttaa masennusta, näin olkoon. Masennukset menevät ohi, mutta valhe jää. Niin tai näin, ratkaisu on sinun itsesi tehtävä, eikä kenenkään muun. Mies menee ja tulee niinkuin haluaa, vastaten itse tekemisistään. Joka tapauksessa toivon, että tilanteesi helpottuu seksin suhteen, tavalla tai toisella. Et todellakaan tarvitse yhtään lisäsyytä omaan ahdistumiseesi. Snadistisadisti@luukku.com
pete	Lähetetty: 9.3.2007, 5:53 Moi Pokestara En uskonnut että sairauden laatu on kovin olenainen seikka siks en ole maininnut. Aivohalvaus se oli, eka yli 30v sitten, toisesta on jo noin 20v. Hoito oli olematon, apuahan tunnetusti ei saa jollei osa pyytää ja voimoni oli siinä kunnossa että ei osannut. Minä kyllä yritiin auttaa mutta se oli aika toivoton kun en osannut ees kieli tarpeeksi. sTapaus sotki meidän perhen elämä aika totaalisesti muutenkin ja "seksiongelmat" eivät suinkaan ollut päällimaiset ensimmaiset vuodet. Mutta nyt kun pahin on jo taakse jäännyt aika sain vähän enemmän mahdollisuus pohtia myös oma hyvinvointiani ja siitä myöten seksi nousi pintaan. Nuorempana osasin lohdutaa itse sille että jollei tuu parannus ainakin vanhetaessa sen sorttiset halut väene mutta näin ei ole tapahtunnut, haluan vielä kokea naisen rakkauden, myös fyysisen, ennen kuin on loppullisesti lian myöhän, olen kieltännyt omat tarpeet jo tarpeeksi kauan... Tuumin että salarakas jää ainoaksi vaihtoehdoks... Terveisin pete Myös lämmin kiitos kaikille hyvän tahtoisistä vastauksistä, ootte hienoja ihmisiä ;o) Voikaa hyvin
Vieras	Lähetetty: 4.3.2007, 2:48 Selvä tapaus Tässä tilanteessa on vain yksi oikea menettelytapa. Eräs kuuluisa näyttelijätär (en nyt muista kuka) oli joutunut vastaavaan tilanteeseen kun kuuluisa (aikaa sit edesmennyt) miehensä oli menettänyt lopullisesti mieskuntonsa. Hän "hoiti asian muualla, mutta tietysti siten ettei jäänyt kiinni, koska ei tietenkään loukannut rakastamaansa ihmistä kertomalla tästä. Se mistä ei tiedä ei satuta. Itse vaan pitää sit tehä omat valintansa ja psyykkisesti sairaalle ei tietenkään saa aiheuttaa ongelmia. Jättäminen nyt olisi kaikkein pahinta. Joten ole tarkka ja huolellinen ettet jää kiinni ja kärsi itse huono omatuntosi jos sellaista koet. Jos olet huono valehtelemaan, näyttelijällähen tuo ei ole ongelma, niin harkitse kolme kertaa uudestaan. Parempi silti huolehtia sairaasta rakkaasta ja hoitaa omat tarpeet muualla kuin jättää toinen.
BigBigGirl	Lähetetty: 4.3.2007, 0:27 pete kirjoitti: siitä odottaa vuodesta toisen että asiat muutuisivat paremmaks kunnes lopulta alistu ja vain hiljaisesti kärsi, kutistui myös sielullisesti.... On kyl hankala tilanne - ja tohon ei varmaan ole mitään hyvää ratkaisua edes olemassa. Toivon voimia sinulle ja paranemisia vaimollesi
Snadistisadisti	Lähetetty: 3.3.2007, 9:22 Et kertonut vaimosi sairaudesta juurikaan mitään, etkä kuinka kauan tilanne on jatkunut ja mikä siihen on johtanut. Nyt on vielä hyvin vaikeata ottaa asiaan kantaa näin vähillä pelimerkeillä. Mikäli voit kertoa tilanteestasi enemmän, on kokonaisuuden hahmottaminen kenties mahdollista voi olla, että jonkinlaisia ajatuksia alkaa syntymään. Kenties tämä viesti olisi kuitenkin ollut oikeassa paikassa otsikon "seksiongelmat" alla. Snadistisadisti@luukku.com
pete	Lähetetty: 3.3.2007, 5:31 kun halua olla hyvä mies ja rakastaaja mutta vaimon sairastumisen takia ei voi...se aiheuttaa sellaisen tuskan että välillä halua kiroa jumalankin...siitä odottaa vuodesta toisen että asiat muutuisivat paremmaks kunnes lopulta alistu ja vain hiljaisesti kärsi, kutistui myös sielullisesti....kunnes tajuaa...PAKO ON TEHDÄ JOTAIN ...MUTTA MITÄ??? mitä tehdä kun on hyvä ja rakas vaimo joka en halua loukataa mutta jonka kans en voi otta koko ees asia puheekseen ilman että hän vaipuisi masennuksen...

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06