Kirjoittaja Viesti
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 16:27

.-iisi-. kirjoitti:
Olet varmasti oikeassa siinä, että ylemmyydentunteemme on helposti tuhottavissa, jos luontoäiti niin haluaa.


Mä ajattelen silleen et ei "luontoäiti kosta" - kostaminen on sitä "ihmisen jalostumisen tulosta", mutta pää voi todellakin jäädä vetävän käteen jos unohtaa kunnioittaa luontoa. Haluan ajatella silleen et mitä nopeemmin kehittyneemmäksi tämä yhteiskunta menee niin sitä tärkeämpää on tiedostaa "juurensa" muuten elämä muuttuu kaoottiseksi. Tietoinen juurien vahvistaminen voi olla joku yhteys esim. luontoon, joka "maadottaa" meidän sielua ja ruumista.

Yhteiskunta ja ihmiset sen mukana on herkistynyt kilpailulle sekä jollain tavalla aika itsekeskesillekin arvoille. Kilpailusta ja itsekeskeisyydestä ja vääränlaisesta individualismista seuraa väistämttä yksinäisyyttä. Vastakkain asettelu ihminen vs. lemmikki on tietynlaista kilpailua, vaikka paremmalta tuntuisi rauhanomainen rinnakkaiselo kaikkien "yksilöiden" kesken.
.-iisi-.
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 14:52

BigBigGirl kirjoitti:
Usein ihmettelen neroutta mitä eläimissä on - elämillä on niin herkät vaistot ja viisaus on jotain niin ihmeellistä. En tarkoita sellasta viisautta mitä me ihmiset arvostetaan esim. tottelevaisuutta vaan esim. sosiaalista viisautta ja empatiaa. Ihmisellä on paremminkin minusta paljon opittavaa muulta luonnolta kuin päinvastoin.


Eläin on kerännyt geeneihinsä ja vaistomuistiinsa.. ts. rotumuistiin, miten sitä haluaakin kutsua, runsaasti periytyvää tietoa selviytymisestä. Ihminen on varmaankin hukannut tätä perustietoa suorassa suhteessa jalostuksensa määrään, eli 50. sukupolvessa muualla kuin metsässä tai saunakodassa syntynyt engelsmanni on vielä enemmän pihalla luonnosta ja sen laeista ja tavoista kuin suomalainen Cool

Olet varmasti oikeassa siinä, että ylemmyydentunteemme on helposti tuhottavissa, jos luontoäiti niin haluaa. Silti, jos EMME olisi kehittäneet "sivistykseen" liittyviä uusia lajimuistiamme ja vaistojamme nykyisellä tavalla, emme itse kykenisi selviytymään tällaisessa yhteiskunnassa.. ehkä. Kannatan sinänsä luonnonmukaistumista, varsinkin jos fuusioenergian salaisuus ei pikaisesti selviä tai tapahdu jotain muuta niin käänteentekevää, että ihmiskunta kykenisi kansoittamaan muitakin planeettoja, dumppaamaan roskansa ja paskansa vaikka Alpha Centauriin, ja vähentämään ongelmiensa määrää noin yleisesti.
.-iisi-.
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 14:44

cessie kirjoitti:
Doh, mun koirani on Virosta, ja olenkin joutunut aika paljonkin tutustumaan Virolaiseen kulttuuriin, kuten myös koiraharrastukseni (rescue-työ) kautta myös Venäläinen ja Espanjalainen kulttuuri on tullut tutuksi juuri eläintenpidon osalta.

Onneksi ainakin esim. Virossa asenteet ovat eläimiä kohtaan muuttumassa kiitos pitkä jänteisen valistustyön jota Virolaiset eläinihmiset ovat jo tovin aikaa tehneet niin kouluissa kuin muuallakin. Romaniassa myös valistusohjelma ja sterilointi kampanjat ovat nousussa.
Ajatusten muutoksen pitää lähteä ihmisistä itsestään ja toivon että hiljakseen elämän tavat ja ajatukset muuttuvat noissakin mainitsemissasi maissa.


Joo, mutta ei niitä tapoja ja ajatuksia kannata muuttaa lemmikkieläimien kohtelun suhteen ensisijaisesti ihmisten kohteluun ja hyvinvointiin verrattuna. Romaniassakin olisi todella monta paljon tärkeämpää ongelmaa.

cessie kirjoitti:
Olenpa ajatellut joskus aikoinaan tuota haluaisiko koirani olla vapaana, ei,se ei halua, sen elämän alkutaival on ollut raskasta nimenomaan vapaana. Hiljakseen me etenemme jotta saamme luottamuksen ihmisiin takaisin.


Tämä ei nyt liity sinuun suoranaisesti, mutta tulipa mieleen Brigitte Bardot, joka kävi Kosovossa ja Bosniassa, ja kauhisteli kulkukoirien julmaa kohtaloa. Vaati muutosta. Hän ei kuitenkaan sanonut sanaakaan esim. paikallisten orpokotien kammottavuudesta eikä halunnut ihmisille mitään apua, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti. Tuota minä kutsun todellisuudesta vieraantuneen haihatteluksi. Antaisi sitten rahojaan vaikka kumpaankin tarkoitukseen, mutta mieluiten orpolapsille ensin!

cessie kirjoitti:
Rescue työssä nään juuri sitä ihmisten pahuutta. Ei välttämättä se ettei arvosteta eläintä sen kummemmin, vaan se että sitä saa hakata potkia yms.. se ei mene mun kaaliin,ei sitten lainkaan, jos et arvosta jotain sen pahoinpiteleminen on silti sairasta ihmiseltä. jos et pidä jostain huutavasta kakarasta et sä kuitenkaan mene sitä lyömään ja potkimaan, vaiko?


Ai mä luulin, että koulutat rauniokoiria.. kun puhuit Rescue-työstä. Siis pelastat eläimiä? Ei siinä mitään vikaa ole, mutta suuntaisin energiat varsinkin köyhemmissä maissa ihan muualle ja ampuisin kulkukoirat. Ennen kuin sanot, että ei saa ampua, muistakaamme, että esim. sodan runtelemilla alueilla kulkukoirat väistämättä alkavat syömään ruumiita, levittämään tauteja, muodostamaan laumoja ja jopa hyökkäämään laumoissa ihmisen, siis lihantuottajan kimppuun.

cessie kirjoitti:
En todellakaan usko että pystyn koskaan parantamaan tätä maailmaan, niitä jotka yrittävät parantaa sitä on tuplasti vähemmän kuin niitä jotka eivät tee asioille mitään. Omalta osaltani pienin teoin, kuten kunnioittamalla kaikkea elämää, majoittamalla kotiini koiran joka on sillä hetkellä koditon, Kaikkeen en pysty, jokainen taistelee keinoillaan. Arvostan suuresti niitä ihmisiä jotka todellakin uhraavat kaiken ajatukselleen, itse en vain vielä pysty siihen. (kettutytöille kaikki arvostus)


Uskot uskot, ethän sä muuten sitä rescue-työtä tekisi?

Kettutytöt.. olen ehdottomasti sitä mieltä, että 99,99% meistä EI tule koskaan olemaan turkiksen tarpeessa. En pidä tarhauksesta. Mutta tarhattujen eläimien kärsimys ei todellakaan välttämättä lopu tai paljoakaan helpotu niiden vapautuessa luonnon armoille. Animaliassa ts. noissa ryhmissä, kuten missä tahansa radikaaliporukassa, on liian paljon pelkän paskapropagandan nielleitä laumasieluja, jotka uskovat oikeisiin asioihin mutta toimivat väärin keinoin. Tää on taas vähän sama juttu kuin homouden promoaminen tai muotiuttaminen ja kasvissyömisen ylentäminen ykkösvaihtoehdoksi kaikille.

cessie kirjoitti:
Mä toivon että jos joskus asun etelässä se ei muuta mua niin paljon että arvoni ja vakaumukseni muuttuisi, en tahdo olla niin heikko että muut pääsevät muuttamaan ajatuksiani.


Elämänarvoni ovat muuttuneet siten, että toivoisin ihmisten suovan yhtä helposti varsinkin omalle perheelleen (mutta myös muille em. lähimmäisille) aikaa, vaivaa ja huomiota, jotta kaikilla ihmisillä olisi parempi fiilis. Tämä on se kouriintuntuva ero. En hyväksy heidän tapaansa käsitellä koiria tai kissoja sinällään, kun olen pienestä pitäen tottunut suomalaiseen tapaan, mutta ymmärrän mistä se heillä johtuu.

Olen itse kouluttanut edellisen koiramme jäljelle ja tokoon, käynyt missikisoissa ja sieltä 2. saatuani saanut koiran käyttövalioksi. Olen nukkunut koiran vieressä jne. Asia ei ole minulle vieras, mutta jos taas kerran ihminen kaipaisi samalla huomiota, pitäisi mielestäni sen lemmikin automaattisesti jäädä silloin kakkoseksi.
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 13:46

Snadistisadisti kirjoitti:
Kumma juttu muuten, miten paljon arvomaailmaan vaikuttaa se, kun joutuu katsomaan kuolemaa silmiin.


Totta, erilaiset tapahtumat ihmisen elämäs vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja arvoihin/arvostuksiin. Tuohon kuoleman kokemiseen voisi lisätä myös syntymän, mikä minuun on vaikuttanut hyvin syvästi. Myös listaan voisi lisätä mm. aiemmin täällä keskustelun alla olleen teeman eräänlaisesta "henkisestä kuolemasta" eli väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön/insestin.

Vaikkei voi tietysti toivoa vaikeuksia elämään kenellekään, mutta jälkeenpäin ajateltuna näkee surussa myös iloa...
Tulisydän
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 13:09

Sadistinen Mies kirjoitti:

Olkoon sitten niin, että olen lajisti ja sitä mieltä, että ihminen on eläintä tärkeämpi. Kannattaa miettiä omalle kohdalleen miltä tuntuisi, jos laivan upottua pelastusmiehistö nostaisi helikopteriin sinun sijastasi naapurin mustin, koska se on ihan yhtä tärkeä. Kumma juttu muuten, miten paljon arvomaailmaan vaikuttaa se, kun joutuu katsomaan kuolemaa silmiin.
Aika kärjistettyä tekstiä, Sadisti. Mutta totta, kyllä sitä ihmisen pelastaa, jos muuta ei ehdi. Sehän on aivan selvä juttu.
Mutta itse en halua laittaa ihmistä ja eläintä vastakkaisasetteluun. Palaan kohta.... kuvalla.....
Ensin PetePoju

Smart edessä, hieman epäselvä kuva

Minä ja Pete
Snadistisadisti
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 12:32

Lemmikki on (onneksi) useimmille omistajilleen tärkeä perheenjäsen, olento jonka olemassaolo huomioidaan siinä missä muidenkin ja jonka hyvinvointi on kaikkien perheenjäsenten asia. Se, että kotona on lemmikki on mielestäni esimerkiksi lasten kannalta hyvä asia, joka opettaa ajattelemaan ettei aina voi tehdä vain kuten itse haluaa vaan että joskus pitää kantaa vastuu muistakin.

Meillä on kotona kaksi kissaa. Molemmat ovat omistajiensa hylkäämiä, toinen ns. kesäkissa ja toinen pentuna kylmään talveen jätetty reppana. Kumpainenkin oli enemmän tai vähemmän villiintynyt ja sekaisin, kun otimme ne kotiimme. Ovat sittemmin rauhoittuneet ja tulleet varsin seurallisiksi, mikä on vaatinut paljon aikaa ja huolenpitoa.

Nämä lemmikit ovat luonnollisesti tärkeä osa perhettä kokonaisuutena, eikä niistä luovuta ellei ole aivan pakko. Kuitenkin, jos vaikka joku lapsista saisi kissa-allergian, kyllä kissa saisi lähteä, ei lapsi. Jos joku tekisi toisenlaisen valinnan, pitäisin sitä ihan saatanan sairaana.

Minä en anna kissojen nukkua sängyssäni (joten ne nukkuvat siinä silloin kun en ole kotona, eivät mitään tyhmiä eläimiä), enkä kiivetä pöydille (eli pöydillä kiipeillään vain öisin). Tasa-arvoa on se, että lapsetkaan eivät saa kiipeillä pöydillä ja nukkuvat yönsä omissa sängyissään. Ovatko siis kissat tasa-arvoisempia kuin lapset? Shocked

Eivät kuitenkaan. Jos tulipalosta pitää pelastaa jompikumpi , niin kyllä tyttöystävä lähtee ulos ja kalat saavat keittyä akvaarioonsa, tai poika pelastuu ja marsu pariloituu pikkuiseen häkkiinsä.

Olkoon sitten niin, että olen lajisti ja sitä mieltä, että ihminen on eläintä tärkeämpi. Kannattaa miettiä omalle kohdalleen miltä tuntuisi, jos laivan upottua pelastusmiehistö nostaisi helikopteriin sinun sijastasi naapurin mustin, koska se on ihan yhtä tärkeä. Kumma juttu muuten, miten paljon arvomaailmaan vaikuttaa se, kun joutuu katsomaan kuolemaa silmiin.


Snadistisadisti@luukku.com
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 9:21

Vaiks täs nyt keskustellaan lemmikki vs ihminen ja mikä kumpasenkin paikka elämäs on niin voi olla et kyse on laajemmastakin asiasta. Nämä on sellasia arvo/etiikka kysymyksiä?

Cessie ja Tulisydän ainakin kannattaa tasaarvoa luontokappaleiden välillä ja harmoniaa ja muilla taitaapi olla tämä ajattelu et ihminen on muiden luontokappaleiden yläpuolella, parempi jne. Ihmisellä on etuoikeuksia suhtees muihin luontokappaleisiin kun on vain ihminen.

Vallankäytössä ei ole minusta mitään vikaa, mut sitä on hyvä osata käyttää viisaasti. Kaikki ei valitettavasti osaa käyttää valtaa ja tapahtuu kamalia ylilyöntejä.

Mul ei tää himas koirat nuku mun vieres ku olen niin nirppanokka, etten tykkää koiranhajuisesta tyynystä. Tiedän kyllä et moni asuu täysin sopusoinnussa elämiensä kanssa, jolloin eläin saa liikkua kotona joka paikas ja jakaa näin kodin ihmisten kanssa.

Kuitenkin kyl mä haluan välttää sitä ajatusta et ihminen olisi muiden luontokappaleiden yläpuolella - tämä on ehkä enempikin henkistä ajattelua kuin et ottaisinko mä mun karvaset pojat mun kainaloon yöksi. Usein ihmettelen neroutta mitä eläimissä on - elämillä on niin herkät vaistot ja viisaus on jotain niin ihmeellistä. En tarkoita sellasta viisautta mitä me ihmiset arvostetaan esim. tottelevaisuutta vaan esim. sosiaalista viisautta ja empatiaa. Ihmisellä on paremminkin minusta paljon opittavaa muulta luonnolta kuin päinvastoin.
Tulisydän
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 9:13

Latsi kirjoitti:
Ihmettelen vaan, jos on sellaisia heitteille jätettyjä eläimiä jotka "pelastetaan" on paljon myös samanmoisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet "pohjalle" heidän kohtalonsa vaan ei tunnu toisia ihmisiä kiinnostavan -miksei?

Ihmisten itsekkyys, oman edun tavoittelu on eräitä syitä siihen, että kanssaihmisistä ei välitetä.

Toinen on se, että voit aina ojentaa kätesi "pohjalla olevalle ihmiselle", mutta et voi millään muotoa tehdä muutoksia hänen elämäänsä, vaan hänen itsensä on ponnisteltava sieltä pohjalta pois..

Monesti on sitten tapauksia, että ihmiset roikkuvat auttajassaan kiinni. Ja jos auttaja ei osaa sanoa: "autan ja tuen sinua, mutta en taluta." Se tekee raskaaksi auttajan oman elämän.

Mikäli monta kertaa vielä yrittää auttaa, mutta autettava ei itse halua elämäntilantteseensa muutosta, tulos on plus miinus nolla.
Siinä auttajan voimat uupuu lopulta niin, etten yhtään ihmettele, että jotkut ovat edelleen siellä pohjalla. Koska pohjalla olevat ihmiset eivät halua muutosta elämäänsä. On auttajan vain jätettävä autettava sinne pohjalle.

Ja totta lemmikkieläin on helpompi kuin ihmissuhde. Se on uskollinen ystävä.
Lemmikki on kuin pieni vauva, yhtä avuton. Silti sen kaikki rakkaus ja kiintymys on pyyteetöntä ja palkitsevaa.

Lemmikki ei vaadi kuten ihmiset, se on uskollisin olento, mitä olla voi.
Isabel
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 7:04

Kyllä musta Cessiestä paiskotaan jo turhan rankasti, etenkin kun viesteillään vahvisti mun käsitystä vastuuntuntoisesta koiranomistajasta, ei todellakaan vaikuta miltään itsepintaiselta tietämättömältä vänkääjältä.

Itse en näe kyllä siinä mitään omituista että eläin menee ihmisten edelle eli uskallan väittää että oma rakas kollini menee tällä hetkellä reippaasti muiden edelle (tai no ei sentään kaikkien ihmisten. Wink ). Kissat ja koirat kuten mitkä tahansa nelijalkaiset on riippuvaisia, avuttomia ja vaativat lähes ympärivuorokautista hoitamista aivan kuten vauvat ja vähän isommat lapset. Eikä se huoli siitä lopu koskaan, kestää läpi elämän loppuun asti.

En myöskään laistaisi asiaa että ei kykene normaaliin tasapainoiseen parisuhteeseen ja rakastamaan toista ihmistä vaikka onkin vannoutunut eläintenystävä. Kyllä siihen pystyy, yhdessä toisen eläintenystävän kanssa ja miksei eläimettömänkin. Sellaisten fanaattisten "en mä tajua miksi näin ja noin" -tyyppien kanssa menisi äkkiä kenen tahansa pitkämielisimmänkin hermot.

Kissani saa olla vapaasti täällä kotona missä tahansa, kaapin päällä, sängyllä, tiskipöydällä tai missä vaan ja jos se ei jotakuta miellytä niin ei tarvitse enää tulla tähän huusholliin naamaansa näyttämään. Twisted Evil
RautaKe
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 2:20

Voi hirviä mikä aallokko täällä on menossa...

Iisi on vetänyt ja argumentoinut ihan hyvää linjaa, ja cessie puolestaan on puhutellut vain mielipidelinjaa, vaikka itse aloittaa joka toisen lauseensa "mulla, meillä, itsellä tai minun"-sanoilla...

Missään olosuhteissa en ymmärrä sitä että joku voi edes punnita eläintä ja ihmistä samassa vaa´assa. Nykypäivän eläimet pukkaavat jo olemaan niin IHMISEN jalostamia, etteivät pärjäisi ilman IHMISTÄ.

Ovathan eläimet arvossaan, auttanut ihmistä ja pitänyt ihmisille seuraa jo kautta aikain, mutta mitä täälläkin (huom. Seksisivusto) lukee, että joku ottaa sänkyynsä mielumin eläimen kun ihmisen, niin kyllä tuntuu niiiin... sanoisinko sairaalta.
Eikä nyt tarvitse nostaa uutta älläkkää... vertaukseni on platoninen!

Ilmeisesti näillä www.kaikkioikeuselaimille.oho-ihmisten rakkauselämä on niin osiltaan epäonnistunut että ei kykene näkemään onnea ihmisen kanssa, VAI onko kyse siitä että eläin on ystävänä hiljaa, ohjattavissa, komennettavissa... Rolling Eyes
Oletteko te pervot snadisti sadisteja? Laughing Eikun..
sälli22v
LähetäLähetetty: 26.4.2007, 0:18

Tota kyl se on niin että kyllä esim hyvinkoulutettu koira on paaljon parempi kaveri kuin ihminen monellakin tapaa.. Koira on valmis puolustamaan omistajaansa viimeseen hengenvetoon asti mitä ihminen harvemmin tekee vaikka olisi miten kaveria niin kyllä seivaa oman perseensä mielummin kun hommaa itselleen mustelmia tai muuta(toki on poikkeuksia) Koira on lojaali elämänkumppani läpi elämän ja koiraan voi helposti kiintyä paljon syvemmin kuin johonkin ihmiseen ja se ei ole edes sairasta minusta... Ja mitä tulee tohon snadisnadistin juttuun niin itte en kyllä naapurin pyöreää pirjoa huolisi sänkyyni vaikka ei olis ainuttakaan lemmikkiä ja vaikka ois minkä luokan luxushuora niin lemmikini nukkuu aina mun vieressä ei vois paljoo vähempää kiinnostaa jos jollain on siihen jotain sanottavaa. En oikeen ymmärrä tommosta pimperon ylistämistä ei se nyt niin kummallista ole loppujen lopuksi.
cessie
LähetäLähetetty: 25.4.2007, 23:34

Olenpa Tulisydämen kanssa samoilla linjoilla..

Ja assalle, ikävä kyllä eläimen ikä on huomattavasti lyhyempi kuin ihmisen,joten elämän mittainen kumppani se ei toki ole,mutta ei ole moni muukaan suhde ihmisten kanssa.

Missään tapauksessa lemmikki ei ole VAIN lemmikki, se on tasa-arvossa perheenjäsenteni kanssa mutta muiden ihmisten yli menee kepeästi. Se on yhtä tärkeä kuin minulle perheen jäseneni. Joten turha taas yrittää suoltaa tuota paskaa, se on VAIN eläin.. Sama kun sanoisin sulle et heeeei, mieti nyt se on VAAAAN Sun kakaras/siskos tms,eihän sil oo väliä..

Ikävää kun koulussa opetetaan tuollaisia latsin mainitsemia että ihmiset ovat saman arvoisia ja eläimet niiden alapuolella, ei ole latsin opettaja paljoa tainut miettiä jos on tuollaista painottanut ja opettanut.

Ja eipä se koiran hännän heilutus ole tullut helpolla, olen itse tehnyt tuplasti enemmän töitä koirani kanssa jotta saan sen pienen hännän heilutuksen kuin yhdenkään ihmissuhteen eteen joudun koskaan tekemään.. Jouduin tosissani työskentelemään joka ikinen päivä, mutta se arvostaakin sitä sitten hännän heilutuksella toisin kun ihmiset..
assa
LähetäLähetetty: 25.4.2007, 21:59

Snadistisadisti kirjoitti:
^ Shocked Toivottavasti Assan ja Härskin välit ovat kunnossa...


Oikein lämpimät, kiitos kysymästä Laughing
Latsi
LähetäLähetetty: 25.4.2007, 21:52

^Ehkä se "pohjalla" oli vähän suppea käsite, siihen voisi lisätä vanhukset, sairaat yms. - valitettavasti Sad
Tulisydän
LähetäLähetetty: 25.4.2007, 21:18

Latsi kirjoitti:
Ihmettelen vaan, jos on sellaisia heitteille jätettyjä eläimiä jotka "pelastetaan" on paljon myös samanmoisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet "pohjalle" heidän kohtalonsa vaan ei tunnu toisia ihmisiä kiinnostavan -miksei?

Ihmisten itsekkyys, oman edun tavoittelu on eräitä syitä siihen, että kanssaihmisistä ei välitetä.

Toinen on se, että voit aina ojentaa kätesi "pohjalla olevalle ihmiselle", mutta et voi millään muotoa tehdä muutoksia hänen elämäänsä, vaan hänen itsensä on ponnisteltava sieltä pohjalta pois.. Meni pitkäksi nyt tuli puhelu kesken palaan huomenna.

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06