| se sama kirjoittaja :) |
 Lähetetty: 4.3.2011, 13:00 |
|
| Pikku-Liisa alkoi olemaan siinä iässä, että alkoi kyselemään vanhemmiltaan kaikenlaisia kysymyksiä.
Kerran Pikku-Liisa kysyi äidiltään: - ”Äiti, mitä tarkoittaa ’v i t t u’?” Äiti vastasi tuhahtaen: - ”Minulla on nyt tässä vähän kiire, joten en ehdi selittämään ja eikä sinun tarvitse tuollaisia asioita vielä tietää.” Pikku-Liisa päätti kipittää isän luokse kysymään samaa asiaa. Isä hämmästyi alkuun Pikku-Liisan kysymystä, mutta päätti kumminkin kierrellen ja kaarrellen selittää asian. - ”Hmm… tuota noin… se on niinkuin silmä.” Sitten Pikku-Liisa kysyi: - ”Mitäs sitten tarkoittaa ’kyrpä’?” Ja jälleen kerran isä yritti parhaansa mukaan selittää asian. - ”Se on... miten sen nyt sanoisi... se on niinku käsi.” Pikku-Liisa oli mielissään näistä vastauksista ja kipitti omaan huoneeseen leikkimään. Illalla sitten tuli vieraita kylään. Vieraat istuivat olohuoneessa oikein mukavasti jutellen samalla maailman menosta. Ja Pikku-Liisa leikki omia leikkejä pallonsa kanssa. Sitten kesken innokkaan palloleikin Pikku-Liisan pallo sattui vierimään syvälle lipaston alle ja eikä saanut sitä pois sieltä. Joten hän päätti pyytää jonkun vieraan apua kailottamalla kuuluvalla lapsen äänellä. - ”Onko kellään niin pitkää kyrpää, että saisi tuon pallon pois tuolta lipaston alta.” Tämäkös huvitti vieraita todella paljon ja alkoivat nauramaan katketakseen. Jolloin Pikku-Liisa huusi tuohtuneena lapsen omaisella äänellä: - ”Mitä Te siinä niin nauratte, että vitusta vesi lentää.” |
|
