Kirjoittaja Viesti
NastaPimu
LähetäLähetetty: 13.11.2007, 0:49

Minä olen meidän suhteessa se, joka enemmän harrastaa itsekseen. Onko muita naisia jotka tahtoo jokaikinen päivä? Yleensä se tapahtuu nukkumaanmenon yhteydessä. Sillä tavalla kai nollaan päivän stressit ja saan paremmin unen.
Tulisydän
LähetäLähetetty: 25.2.2007, 11:11

BigBigGirl kirjoitti:

Tai sitten se voi olla sellainen mieleen kätkeytynyt salainen haave mitä vahingossa alkaa elämään huomaamattaan. Sanon sitä nyt vaikka kuningatar-syndroomaksi.
Minä sanon sitä haluamis-syndroomaksi: Haluan, haluan, haluan... Mitä milloinkin....
Lainaus:
Nainen haluaa olla paras, huomionkeskipiste ja kaikkien miesten hyväksymä ja palvoma.
Tässä tulen tähän: "äidin tavat tyttärellä". Sillä mun äidillä tämä huomionkipeys on aivan omaa luokkaansa. Mulla taas kaikki johtuu siitä, että koen itseni "**** ankanpoikaseksi".
Mulle ei ole koskaan noussut päähän se, jos joku kehuu minua, kun itse en näe itseäni siten, miten tämä toinen. Mä olen aina olllut se, joka antaa periksi ja on hiljaa. Siis lapsuudessa, mä olen ollut tavallaan näkymätön kaikille. Mä olen vaatimaton. Onhan mun pääni sisään iskotettu, etten ole yhtään mitään, mistään kotoisin, tai että kaikki mitä tapahtuu on mun syytä. Sisarukset olivat kateita aikanaan, mä tunsin, etten kuulunut joukkoon. Äiti piti puoliani isää vastaan. Isähän ei pitänyt mua koskaan välkkynä missään. Isä sanoi koulutodistuksesta: "Sää saat ihan mälivaltaisia numeroita, et sää näin hyvä oo"

Nämä asiathan on jo käsitelty ja laitettu nippuun, hyväksytty, että näin on. Nämä jokatapauksessa seuraa läpi mun elämän, ne on aina mukana ja niiden kanssa on vain tultava toimeen. Mutta miten, siinä onkin työstettävää loppuelämäksi.

BigBigGirl kirjoitti:

Joskus on vain järkevintä vain yksinkertaisesti lopettaa vanha käytösmalli joka ei toimi, vaikkei sitä ymmärrä Idea Itsensä vertailu muihin alentaa itsetuntoa, koska aina on joku kauniimpi ja parempi. Vaikkei olisikaan niin on kuitenkin pelko, että joku olisi... Embarassed

Helpommin sanottu kuin tehty. En mä pidä itseäni millään tavalla alempana kuin muita, sikäli on hyvä itsetunto, koska tiedän mikä ja kuka olen.
Mä vain koen, että mun body on ****, eikä sitä kukaan voi mulle todistaa, että olisi toisin, ennenkuin itse hyväksyn sen sellaisena, kuin se on.
Kuitenkin joka päivä pyrin hyväksymään ulkoisen minäni sellaisena kuin se on, vaikka koville ottaakin (välillä)
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 24.2.2007, 23:06

Tulisydän kirjoitti:

No joo, mulla lyö heti klappia bodyni kanssa, kun en tajua, miksi mun pitää verrata itseäni johonkin kauniisiin kurvikkaisiin naisiin. Se on jotenkin ikäänkuin pakkomielle.


Mieli on niin eriskummallinen, ettei sitä järjellä vois selittää miksi toistaa ja toistaa jotain toimimatonta asiaa elämässään ja itse vielä kärsii siitä - jopa häpeää sitä. Kai se on jotain itsetuhoista käytösmallia, jota joillakin on enemmän ja joillakin on vähemmän. Varmaa on kuitenkin se, ettei mahdottomuuden tavoittelu ainakaan tue itsetuntoa, koska aina tulee tappio vastaan. Kuitenkin sitä vaan jostain syystä toistaa. Ei voi mitään

Tai sitten se voi olla sellainen mieleen kätkeytynyt salainen haave mitä vahingossa alkaa elämään huomaamattaan. Sanon sitä nyt vaikka kuningatar-syndroomaksi. Nainen haluaa olla paras, huomionkeskipiste ja kaikkien miesten hyväksymä ja palvoma. Muut naiset on kilpailijoita ja uhkia tälle illuusiolle. Elämä voi olla aika tuskallista, koska naisia on enemmänkuin puolet väestöstä! Eli on aika paljon tehtävää jos meinaa olla paras Shocked

Kuningatar-syndrooma on vähän niinkuin se "Lumikki"- satu. Sadussa kuningatar eli Lumikin äitipuoli koki miehensä tyttären kilpailijakseen ja hänelle tuli pakonomainen tarve olla kaunein ja kilpailla viehätysvoimasta Lumikin kanssa. Lopulta hän halusi eliminoida Lumikin pois päiviltä, jotta olisi itse maan kaunein.... Shocked

Joskus on vain järkevintä vain yksinkertaisesti lopettaa vanha käytösmalli joka ei toimi, vaikkei sitä ymmärrä Idea Itsensä vertailu muihin alentaa itsetuntoa, koska aina on joku kauniimpi ja parempi. Vaikkei olisikaan niin on kuitenkin pelko, että joku olisi... Embarassed
Tulisydän
LähetäLähetetty: 24.2.2007, 13:36

BigBigGirl kirjoitti:

Kannustan sua Tulisydän ryhtymään toimeen - häpeän ja inhon voittaminen ei olekaan niin iso asia oikeesti, mut se on omas päässä iso asia. Siitä voi todella vapautua ja minun kokemuksen mukaan sen on toiseksi paras tapahtuma mun elämäs.
Heart Pink

No joo, mulla lyö heti klappia bodyni kanssa, kun en tajua, miksi mun pitää verrata itseäni johonkin kauniisiin kurvikkaisiin naisiin. Se on jotenkin ikäänkuin pakkomielle. Kysyn aina, että miksi mun pitää? Perustele, mietin näin. En osaa.

Kun mun on niin helppo sanoa toisille kannustavasti, että:"sinä olet ihan hyvä noin, ei sinussa mitään vikaa ole".
Mutta itselleni en kykene tuota suomaan.
Jotenkin sitä osaa toisia kannustaa ja antaa positiivista palautetta, mutta kun kyseeseen tulee minä, ei tarvii edes unta nähdä moisesta asiasta.
Mr Lothar
LähetäLähetetty: 23.2.2007, 9:58

Snadistisadisti kirjoitti:
Voi helevetti! Oletko saanut koskaan ketään kiinni moisesta pervoilusta? Oikein hirvittää, kun edes ajattelee omalle kohdalle.

Täten lupaan ja vannon pyhästi, etten tule koskaan runkkailemaan työasioitasi katsellessa. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön.

Snadistisadisti@luukku.com


No hyvä, se se vasta tästä puuttuisikin että sinä katselisit minun videoita ja vetelisit samalla käteen Shocked
Tulisydän
LähetäLähetetty: 21.2.2007, 18:41

Palaan myöhemmin tähän, että kiitoksia kommenteista BBG ja Sadistinen Mies
Siksipä laitoin noita kuvia tuonne galleriaan, että oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, koska olen elänyt seksuaalikielteisessä ilmapiirissä, niin nuo ovat lähinnä minulle terapiaa, mutta palaillaan!
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 21.2.2007, 18:13

Tulisydän kirjoitti:
mä en ole ollut koskaan sinut kehoni kanssa. Se olotila pitää vain hyväksyä, mikä on


Mä olen itse duunannut asioita oman kroppani suhteen - niinkuin olen täällä kertonut mm. että olen hävennyt näitä kannujani. Muutenkin naiseus on ollut mulle vaikee asia - olla fyysisesti ja henkisesti nainen täs kovien arvojen maailmas Wink

Kannustan sua Tulisydän ryhtymään toimeen - häpeän ja inhon voittaminen ei olekaan niin iso asia oikeesti, mut se on omas päässä iso asia. Siitä voi todella vapautua ja minun kokemuksen mukaan sen on toiseksi paras tapahtuma mun elämäs.

On vaikee hyväksyä jos ei hyväksy. Ensin on hyvä tehdä sovinto itsen kanssa ja sen jälkeen hyväksyä - alkaa ajattelemaan uudella tavalla Heart Pink
Snadistisadisti
LähetäLähetetty: 21.2.2007, 18:02

Fireheart kirjoitti:
...mutta mä luulen, että mulla menee siihen koko elämäni, kyllähän mun elämä on parasta mitä olla voi, mutta jotenkin mä en ole ollut koskaan sinut kehoni kanssa. Se olotila pitää vain hyväksyä, mikä on.
Vaikka siihen menisi koko elämä, niin mitä sitten? Eihän tässä ole kiire mihinkään.

Selkeästi yhdistät kaksi tekijää, jotka ovat kytköksissä, itsesi hyväilemisen ja minäkuvan. Näin se onkin, että jos ei ole sinut itsensä kanssa, se aiheuttaa vaikka minkälaisia estoja.

Tästä huolimatta Fireheart, suosittelisin sinua yrittämään. Ei pelkästään se, että se rikastuttaisi elämääsi, vaan nimenomaan sen vaikutus itsesi hyväksymiseen sellaisena kuin olet.

Jos sitten kuolinvuoteellasi toteat, ettei se onnistunutkaan, niin ainakin tiedät, yrittäneesi kaikkesi. Maaliin pääseminen ei tässä ole pääasia, sillä matkastakin voi nauttia täysin rinnoin.

Itsetyydytys on seksiä jonkun sellaisen kanssa, josta todella välität.
- Tuntematon -


Snadistisadisti@luukku.com
Tulisydän
LähetäLähetetty: 21.2.2007, 17:50

BigBigGirl kirjoitti:

Pääset tuosta inhosta eroon jos haluat ja takaan et elämäsi muuttuu sen jälkeen paremmaksi. Onhan se kuitenkin osa sinua sekin osa... Heart Pink
Kiitoksia BBG, mutta mä luulen, että mulla menee siihen koko elämäni, kyllähän mun elämä on parasta mitä olla voi, mutta jotenkin mä en ole ollut koskaan sinut kehoni kanssa. Se olotila pitää vain hyväksyä, mikä on.
BigBigGirl
LähetäLähetetty: 21.2.2007, 10:00

Tulisydän kirjoitti:
Siksi koska inhoon omaa kehoani, en saa mitään viboja sen mälväämisestä, ei hemmetti, kai mä olen sitten outo siltäkin osin


Pääset tuosta inhosta eroon jos haluat ja takaan et elämäsi muuttuu sen jälkeen paremmaksi. Onhan se kuitenkin osa sinua sekin osa... Heart Pink
Tulisydän
LähetäLähetetty: 20.2.2007, 20:34

freesex kirjoitti:
^ On se pirun vaarallista ja miten sä luulet muuten että blondit olis syntyneet Muina miehinä Ovela Repeää

Blondit ovat syntyneet, kuten minä Laughing vaalentamalla hiuksensa Laughing
Oikeasti olen brunetti Wink
freesex
LähetäLähetetty: 20.2.2007, 20:31

^ On se pirun vaarallista ja miten sä luulet muuten että blondit olis syntyneet Muina miehinä Ovela Repeää
cowboi45
LähetäLähetetty: 20.2.2007, 20:04

..mä en itseasiAssa tiennyt että naiset runkkaa Shocked ..milloin tälläistä on alkanut esiintyä ja onko se vaarallista... Neutral
freesex
LähetäLähetetty: 20.2.2007, 19:51

^ Se on sitä roolijakoa Twisted Evil ... olen kuullut tuon aikaisemminkin ja vastaus on ollut että se on miesten hommaa Repeää Mr. Green
Tulisydän
LähetäLähetetty: 20.2.2007, 19:50

Eliksiiri kirjoitti:
Tulisydän kirjoitti:
itseäni en hiplaa millään tavoin, tiedoksi

Miksi et, se on kivaa! Very Happy
Siksi koska inhoon omaa kehoani, en saa mitään viboja sen mälväämisestä, ei hemmetti, kai mä olen sitten outo siltäkin osin.

Mutta pusuttelusta pidän yli kaiken ja se on todella harvinaista herkkua mulle!
Ottasin skaban jonkun miehen kanssa, siten, että katson koska hänen pitää vetää henkeä, sillä hän vetää ensin, tässä minä olen haka, kokeiltu ollaan!

Powered by phpBB and Ad Infinitum v1.06