Seksitreffit Seksikeskustelu ~ Näytä viesti

*Viimeinen muokkaaja, Tulisydän pvm 13.1.2007, 14:53, muokattu 1 kertaa*

PAHOLAISEN SELKÄNAHKA
Parker Fillmore

Olipa kerran Suomessa poika, joka osasi pitää puoliaan itse paholaista vastaan. Pojan nimi oli Erkki, ja hänellä oli kaksi vanhempaa veljeä. Kumpikin heistä oli yrittänyt voittaa paholaisen, mutta joutunut häviölle. Sitten tuli Erkin vuoro koettaa onneaan. Veljet olivat varmoja, ettei hänkään selviytyisi, mutta he erehtyivät. Kas, tässä koko tarina:

Eräänä päivänä vanhin veli sanoi: ”On jo aika minun lähteä maailmalle elättämään itseni. Odottakaa te nuoremmat täällä kotona, kunnes kuulette, kuinka minun on käynyt.”
Nuoremmat veljet olivat vanhimman kanssa samaa mieltä ja niin hän lähti matkaan. Mutta hän ei saanut mistään työtä, ennen kuin sattumalta kohtasi paholaisen. Tämä tarjosi nuorukaiselle oitis työtä, mutta perin kummallisin ehdoin.
”Jos ryhdyt palvelukseeni”, sanoi paholainen, ”niin minä lupaan, että sinusta tulee vielä äveriäs mies. Tehkäämme sopimus: se, joka meistä ensimmäisenä menettää malttinsa, joutuu luovuttamaan voittaneelle saappaiden pohjat omasta selkänahastaan. Siis jos minä menetän malttini ensin, saat sinä vaatia minun selkänahkaani, jos sinä taas suutut ensin, annat sinä minulle.”

Poika suostui ehdotukseen ja siitä paikasta paholainen vei hänet kotiinsa ja pani töihin. ”Ota kirves ja mene talon taakse hakkaamaan vähän polttopuita!” ”Täällähän on pilkottuja puita ihan tarpeeksi”, ajatteli poika, mutta ryhtyi kuitenkin työhön.

Mutta heti ensimmäisellä iskulla hän huomasi, että kirveen terä oli irti. Kuinka kovasti hän yrittikin, ei hän saanut halkaistua ainoatakaan pölkkyä. ”On aivan hullua seisoa täällä ja hukata aikaa mokomaan hakkaamiseen”, poika tiuskaisi. Ja niin hän viskasi kirveen ja lähti tiehensä etsimään jotakin muuta työtä. Mutta paholaisella ei ollut aikomustakaan päästää poikaa menemään. Hän riensi tämän jälkeen, otti hänet kiinni ja kysyi, miksi hän oli lähtenyt pois ilmoittamatta. ”En halua olla sinulla töissä”, tiuskaisi poika. ”No hyvä, mutta älä sen vuoksi suutu”, sanoi paholainen. ”Suutun, jos suutun, oma on asiani”, ärähti poika, ”on siinäkin ajatus, panna pilkkomaan puita mokomalla kirveellä!”
”Vai niin, suutu kaikin mokomin”, sanoi paholainen, ”mutta sopimuksemme mukaan olet minulle velkaa palan selkänahkaasi.”

Poika vastusteli ja parkui, mutta turhaan. Paholainen ei antanut periksi, vaan leikkasi pojan ihosta aika kappaleen saappaiden pohjia varten. ”Kas niin, poikaseni”, paholainen sanoi, ”nyt voit mennä.” Katkerasti valittaen kovaa kohtaloaan poika lähti nilkuttamaan kotia kohti. ”Minä olen aivan uuvuksissa ja sairas, jään kotiin”, hän puheli toisille veljille. ”Nyt toinen teistä saa lähteä.”
Nuorempi veli sanoi olevansa heti paikalla valmis koettamaan maailmalla onneaan.

Niin hän lähti ja sai kokea täsmälleen saman kohtalon, kuin vanhempi veli. Ensin hän ei saanut mistään työtä, kunnes sattumalta kohtasi paholaisen. Ja paholainen teki hänen kanssaan aivan samanlaisen sopimuksen, kuin veljenkin kanssa. Hän vei pojan kotiinsa, antoi hänelle saman kelvottoman kirveen ja pani pilkkomaan puita. Ja aivan kuten vanhempi velikin viskasi nuorempi suutuspäissään kirveen menemään ja lähti tiehensä. Eikä paholainen tietenkään päästänyt häntä, vaan leikkasi suuren palan nahkaa hänen selästään saappaittensa pohjaksi. Ja niin kohtalon kolhima nuorempi velikin nilkutti vähän ajan kuluttua kotiin.

”Mikä teitä kahta oikein vaivaa?” kysyi Erkki. ”Kyllä vielä koet maailman julmuuden sinäkin, kunhan ensin etsit työtä” vaikeroivat veljet. ”Sitten kun saat, tiedät mikä meitä vaivaa. Eikä sinun tarvitse nilkuttaa kotiin kerjäämään meiltä myötätuntoa, sillä sitä et tule saamaan.”

Heti seuraavana päivänä lähti Erkki matkaan jättäen veliparat hoitelemaan kipeitä selkiään. Ja Erkki sai kokea täsmälleen samat vaikeudet kuin veljensäkin. Ensin hän ei saanut mistään työtä, kohtasi sitten paholaisen ja meni tälle töihin saman sopimuksen mukaisesti kuin veljensäkin.

Paholainen ojensi hänelle saman kelvottoman kirveen ja lähetti pilkkomaan puita. Heti ensimmäisellä iskulla Erkki huomasi, että kirveen terä oli irti, eikä siis voinut pilkkoa puun puuta. Mutta Erkkipä ei lannistunut, eikä liioin suuttunut, vaan alkoi nauramaan ”Olen kyllä varma, että paholainen luulee minun luovuttavan selkänahkani saappaiden pohjiksi”, hän tuumi, ”mutta sitäpä minä en tee.
Hän heitti kirveen maahan ja alkoi purkaa halkopinoa. Pöllien alla makasi paholaisen kissa, juovikas, ilkeän näköinen elukka. ”Ohoh!”, sanoi Erkki, ”lyön vetoa, että sinulla on jotain tekemistä tämän kaiken kanssa.”
Hän sieppasi kirveen ja yhdellä iskulla sivalsi elukan pään irti. Ja ihme kyllä, terä pysyi varressa, eikä Erkillä sen jälkeen ollur minkäänlaisia vaikeuksia pilkkoessaan paholaiselle puita, niin paljon kuin tämä vain halusi.

Murkinalla paholainen sanoi: ”No niin Erkki, oletko tehnyt kaiken , mitä olen käskenyt?”
”Kyllä, pilkoin kaikki puut.”
Kaikkiko?”, hämmästeli paholainen.
”Johan sanoin, että kaikki. Voit mennä itse toteamaan sen.”
”Sitten kai löysit pinosta jotakin, vai kuinka?”
”Enpä muuta kuin vanhan kissanrääpäleen.”
Paholainen hätkähti. ”Teitkö sille jotakin?”
”Iskin vain sen pään irti ja heitin pois.”
”Mitä! Etkö tiennyt, että se oli minun kissani!” huusi paholainen raivoissaan.
”Kas, kas, ethän vain menetä malttiasi yhden kissapahan takia”, sanoi Erkki, ”muista sopimustamme!”

Paholainen nielaisi kiukkunsa ja mutisi: ”Ei, en minä suutu, mutta halusin vain sanoa, ettei kissaani olisi saanut kohdella sillä tavalla.”

Seuraavana päivän paholainen käski Erkin hakea härillä ja reellä metsästä tukkeja. ”Musta koirani lähtee mukaan”, hän sanoi, ”ja sinun on palattava kotiin aivan samaa tietä kuin koirakin.” Erkki teki työtä käskettyä, meni metsään, kuormasi tukit rekeen ja härät lähtivät vetämään kuormaa kotiin koiran perässä. Mutta päästyään perille koira hyppäsi pihaan portissa olevan pienen aukon läpi.
”Minun on noudatettava isännän käskyä”, ajatteli Erkki. Ja hän hakkasi härät pieniksi palasiksi ja heitti palaset aukosta pihaan; sitten hän pilkkoi tukit ja heitti nekin aukon läpi; särki reen ja heitti palaset härkien ja puitten perään. Lopuksi hän itse ryömi aukosta pihaan.

Iltamurkinalla paholainen kysyi:” No niin Erkki, oletko tehnyt kaiken minkä käskin?”
”Olen toki, seurasin koko matkan mustaa koiraasi.”
”Mitä!” paholainen karjaisi, ”oletko muka työntänyt härät, reen ja puut aukon läpi pihaan?”
”Juuri niin minä tein.”
”Eihän se ole mahdollista!” huusi paholainen.
”Kyllä vain on, mene itse katsomaan”, vastasi Erkki.
Paholainen meni ulos ja nähdessään, millä tavalla Erkki oli noudattanut käskyä, hän raivostui. Mutta Erkki sanoi vain: ”Mutta isäntä, ethän vain menetä malttiasi! Älä unohda sopimusta!”
”E-en-en”, paholainen mutisi taas nielaisten kiukkunsa, ”en minä toki malttiani menetä. Mutta kai sinä ymmärrät tehneesi kovin pahasti.”

Kaiken iltaa paholainen vihoitteli ja kiukutteli. ”Meidän on päästävä tuosta pojasta”, hän sanoi vaimolleen. Erkin ollessa näkösällä paholainen yritti hymyillä ystävällisesti, mutta tämän mentyä pois, hän jatkoi valittamista. ”Moisen pojan takia rikkoontuu koko rauhallinen kotielämä.” ”Jos kerran haluat päästä pojasta, mikset tapa häntä yöllä, hänen nukkuessaan”, vastasi vaimo, ”Upotetaan ruumis järveen, eikä kukaan saa tietää mitään.” ”Mutta sinäpä olet viisas vaimo!”, ihastui paholainen. ”Herätä minut vähän ennen keskiyötä, niin minä tapan sen pojan.”

Erkki sattui kuulemaan paholaisen pikku suunnitelman ja pysytteli hereillä vuoteessaan. Kuullessaan paholaisen ja tämän vaimon kuorsaavan, Erkki hiipi heidän sängylleen, nosti vaimon varovasti syliinsä ja kantoi tämän omaan sänkyynsä. Erkki puki ylleen jotakin vaimon vaatteita ja paneutui itse tämän paikalle paholaisen viereen.
Sitten hän nykäisi paholaisen hereille.
”Mitä nyt?” paholainen mutisi.
”Sshh…, eikö ole aika tappaa poika?” mutisi Erkki.
”Onpa hyvinkin, nyt lähdetään”, vastasi paholainen.

He nousivat hiljaa, paholainen otti seinältä mahtavan miekan ja hiipi Erkin vuoteen viereen. Sitten hän yhdellä iskulla katkaisi nukkujan pään.
”Selvä on”, hän sanoi, ”nyt viedään sänky järveen.”
Erkki otti kiinni sängyn toisesta päästä ja paholainen toisesta. Liukastellen ja kompastellen pimeässä he kantoivat sängyn rantaan ja paiskasivat sen sisällyksineen järveen. ”Hyvin tehty”, nauroi paholainen. He palasivat nukkumaan ja molemmat vaipuivat heti uneen.

Kylläpä tuo paholainenkin seuraa aikaansa. Onhan hän ulkoistanut tuon selkänahan repimisen työnantajille Very Happy

Keskustelufoorumi - seksikeskustelu

Ilmainen webcam: